perjantai 23. kesäkuuta 2017

Virkattu vauvanpeitto

Tein tämän sinisävyisen vauvanpeiton kummilapselleni ristiäislahjaksi. Peitto on tehty yhtenä kappaleena, suurena isoäidinneliönä kahdesta eri väristä. Lopuksi virkkasin valkoisella langalla koristereunan. Häähumusta on selvitty ja työt aloitettu. Kieltämättä milloinkaan ei ole tuntunut näin hyvältä palata arkeen, vaikka uuden työpaikan ja tutkimustyön sovittaminen yhteen tuo mukavasti taas lisähaasteita. Häät menivät loistavasti ja häämatka oli rentouttavin loma ikinä. 

Muutamia mukavia yllätyksiä on tullut myös eteen. Hain keväällä Vuoden askartelija -kisaan (http://www.vuodenaskartelija.fi/) ja ilokseni minut valittiin finaaliin. Nyt tehtävänä on muodostaa portfolio ohjeiden mukaisesti syksyyn mennessä. Portfolion töitä en täällä esittele ennen sen julkaisua, mutta aivonystyrät raksuttavat jo mukavasti! Lisäksi innostuksissani hain Mansikkatyttökisaan ja nyt olen finaalissa viiden muun neitosen kanssa. Kisan järjestää Suonenjoen Mansikkakarnevaalit. Jos pidät mansikasta, niin tuo karnevaali kannattaa kokea. Karnevaalia on järjestetty jo noin neljäkymmentä kertaa ja mukana on mm. mansikanviljelijöitä ja esiintyjiä Kotiteollisuudesta Hevisauruksiin. 
Mansikkatyttöäänestykseen pääset tästä: http://mansikkakarnevaalit.fi/mansikkatytto/. Tervetuloa karnevaaleille!

Nyt on aika julkistaa myös toukokuisen arvonnan voittaja: Arpaonni suosi tällä kertaa Hippo hiirtä! Onnea! Otan yhteyttä sähköpostitse.Kiitos kaikille ihanista kommenteista, ehdotuksista, ruusuista ja risuista. Niitä oli todella mukava lukea!
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puiset paikkakortit

Mitä onnistunein, lämpimin ja rakkauden täyteläisin hääjuhla takana. Vartin päästä lähdemme lentokentälle kohti häämatkaa. Viikko ihan kahdestaan leväten. Onnellinen vaimo kiittää!

Minä rakastin metsää ja maailmaa,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on minun metsäni, maailmain,
hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,
nyt rakastan häntä ma vain,
hän, hämärän impeni ihmeellinen,
niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on mulle minä, hän on mulle muu,
hän on minun armahain.

Eino Leino


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kakkukoriste kutistemuovista

Häät ovat jo tämän viikon lauantaina, huh! Valmisteluiden, koristeluiden ym tekoa riittää joka päivälle. Juhlapaikan emäntä on loistava, sillä saamme käydä ennen lauantaita vaikka joka päivä laittamassa paikkaa ja ideoimassa. Säätiedotuskin näyttää tällä hetkellä hyvältä! Halusin hääkakun päälle jonkun yksinkertaisen, mutta kauniin koristeen. Niinpä päädyin tekemään kutistemuovista meitä mukailevan siluetin. Tästä tuli mielestäni ihan nätti. Samalla tein yhdet korvikset, mutta niistä lisää myöhemmin. Mitä kaikkea te olette tehneet kutistemuovista?


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Turvalonkero

Kyllä tätin sydän pakahtui onnesta, kun näki pikkuprinsessan. Siskoni pyysi virkata tälle neidille turvalonkeron. Kummasti ne pienet sormet etsivät lonkerot ja ei aikaakaan, kun lonkero heittelehti tytön puolelta toiselle. Isoveljet olivat ihastuksissaan ja "leikittivät" omien sanojensa mukaan vauvaa. Voi, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Turvalonkeron virkkasin päästä, osin bussimatkalla. Rusetti on tehty Pieniä hetkiä -blogin ohjeen mukaan.